Intia, oh baby jeah!
Perille päästiin, uuvuttavan lennon jälkeen. Niin kuin minä olen aina hehkuttanut olevani hyvä nukkumaan, tuli raja vastaan koneessa. Paljoakaan ei tullut silmiä ummistettua. Nyt alkaakin nukkumatti kutsua, mutta pikainen väliselvitys huonolla internetyhteydellä.
Saavuin siis Mumbaihin aamulla aikaisin ja kentällä oli vastassa kuski, joka kuljetti mut Puneen. Heti koneesta ulos tultaessa vastaan iski tukahduttava lämpö, vaikka kello ei ollut edes kahdeksan aamulla. Jopa paikallisten mukaan nyt on todella kuuma…
Automatka Puneen oli kokemus. 170 km matkaan kului melkein neljä tuntia ja siinä ajassa ehti nähdä yhtä sun toista. Liikenne on aivan uskomatonta. Kaistoja ei ole, vaan kaikki ajavat missä mahtuvat. Ja tööttäävät herkeämättä. Jossain kohdin katuun oli piirretty kaistaviivoja, mutta se ei tuntunut haittaavan kuskeja lainkaan. Jos auto mahtui johonkin väliin, se myös ajettiin siihen. Jos tuntui siltä, ettei auto mahtunut, viittoiltiin kädellä ja yritettiin siten saada toiset sivummalle. Jopa poliisi toimi näin. (Vaikka oli pillit päällä. Sillä ei juuri ollut vaikutusta mihinkään…) Onneksi ei täytynyt itse ajaa.
Löysin kuitenkin uusia puolia itsestäni. Olen yleensä melkoinen hermoilija pelkääjän paikalla, mutta nyt olen onnistunut psyykkaamaan itseni etukäteen uusiin kokemuksiin, että olen ottanut nämä sekopäiset autoilutkin ihan rennosti. Saksalainen kollega sen sijaan on aivan hajalla, puristaa penkkiä rystyset valkoisina.
Joka paikassa on samanlaisin mustia pikkuautoja ja katettu kolmipyöräisiä mopoja (joita ihmiset ajavat paljain jaloin). Tai miksi niitä sitten kutsuikaan. Yleisesti ottaen autot ovat paljon hienompia kuin odotin. Jos bussit ja kuormurit poistaisi katukuvasta, olisi taso vähintään samaa luokkaa kuin Suomessa.
Kadunvarret olivat surullista katsottavaa. Suoraan sanottuna paskaa joka paikassa, hökkelikyliä kilometreittäin, suuria kontrasteja. Keskellä köyhyyttä mainostetaan uusimpia flatscreenejä jne. Naiset ovat kaikki todella kauniisti pukeutuneita. Kaikilla on päällään värikäs, upea sari.
Hotellini on ihan ok. Kun saavuin, tuotiin minulle tervetuliaisdrinkki ja miehet univormuissa ottivat matkatavarat hoitaakseen. Myöhemmin sain vielä huoneeseen hedelmäkorin ja keksejä. Nice. Kaikki sekä hotellilla että hotellin ulkopuolella puhuttelevat minua ”madamiksi”, kuulostaa hiukan hassulta tottumattomaan korvaan…
Itse työpäivä oli rankka. Kävin nopeasti huoneessa ja jatkoin matkaa toimistolle. Siellä oli jäljellä vielä kolme haastattelusessiota, joista ensimmäisen jälkeen mulle suositeltiin että kävisin lepäämässä vierashuoneessa ennen seuraavaa. ;-) Tunnin päikkärit tekivät ihmeitä ja loppupäivä meni varsin kevyesti. Töitä paiskittiin myöhään, toimistolta päästiin lähtemään vasta yhdeksän aikaan. Käytiin syömässä nopeasti hotellin ravintolassa paikallisia herkkuja ja sitten huoneeseen nukkumaan.
Huomenna kuitenkin taas uusi päivä, jota odotan innolla, olen imenyt tunnelmaa itseeni innokkaasti. Upea ja mielenkiintoinen paikka!
posted by Anna @ 5/11/2006
0 Comments:
Post a Comment
<< Home