Mostly Idle - minun elämääni

Shopshopshopshopshop!!!

Jes, tänään päästiin shoppailemaan kaupungille. Hyvä keikka. Koska parhaat shoppailumaastot ovat jonkin matkan päässä hotellista, piti meidän hyödyntää riksaa. Samalla kävi myös ilmi, miksi näitä kolmipyöräisiä katettuja liikennevälineitä kutsutaan. Kyyti oli mielenkiintoista. Taidan olla jotenkin typertynyt koko kuumuudesta, koska täysin oman luonteeni vastaisesti istuin aivan rennosti välineen kyydissä, katselin muiden menoa ja otin valokuvia. Samaan aikaa saksalainen kollegani puristi rystyset valkoisina kaiteesta ja yritti huutaa kuskille että meillä ei ole kiire ja että hän pelkää. Kuskilta taisi jäädä kieltomuoto kuulematta, koska tuntui että vauhti vain kasvoi... ;) No, aina päästiin minne haluttiin ja varsiin kohtuullisella hinnallakin. (pisimmästä matkasta maksettiin n. 1,5eur)

Käytiin monissa monissa pienissä kaupoissa ja kaikkialla myyjät kävivät hyeenan lailla kimppuun ja yrittävät saada mukaan tavaraa. Ainoastaan kerran menin lankaan ja ostin jotain, mitä en oikeasti olisi tarvinnut. Myyjä vain osasi hommansa niin hyvin... "Halutuista" jutuista mukaan tarttui ennen kaikkea paljon silkkiä, sekä aivan ihana sari. Olin tänne tullessani sitä mieltä että minähän en saria osta, koska ei sille löydy käyttöä. No, peruinpa sanani. Ja taisin löytää veljen tuleviin häihin itselleni puvun. ;-) Vaate on todella kaunis, ja ommeltiin kaiken lisäksi minun mittojeni mukaiseksi. Puku on kokonaan silkkiä, ja maksoi kokonaisuudessaan n. 26euroa. Suomessa ei saisi edes niitä kankaita läheskään tuolla hinnalla!

Nyt kun pääsimme kävellen liikkeelle, näkyi myös köyhyys selvemmin. Sydän meinasi särkyä, kun pienet lapset tulivat kerjäämään. Yksi hellyyttävimmistä oli ehkä n. 7-vuotias poika, joka olisi välttämättä halunnut kiillottaa mun kengät. Ja jalassani oli neopreeni-sandaalit. "Madam, may I polish your shoes? Madam, I'm very good. Madam, I'm hungry. Madam, please let me polish your shoes." Mieli teki antaa kengät käsittelyyn kun poika tapitti suklaasilmillään... Mutta ei auta, vaikeuksia siitä vain seuraa jos antaa yhdelle pikkusormen... :(

Kieli on muuten yksi todella jännä juttu täällä. Koska Intiassa on käytössä niin monia eri kieliä, puhuvat intialaiset myös keskenään englantia. Eli porukka kyllä periaatteessa osaa kieltä - se on vain niin vaikeasti ymmärrettävissä! Huh, välillä tuntuu koomiselta kun luulee puhuvansa Simpsonien Abun kanssa, ja aivan jatkuvasti. Vakavasti ottaen, olisi jännä tietää miten englannin kieli on kehittynyt Intiassa itsekseen.

Illalla käytiin syömässä samassa mahtavassa ravintolassa kuin eilenkin. Eilen kävi nimittäin niin, että hostimme piti lähteä meidän kanssa illalliselle, viedä johonkin kivaan paikkaan jne. Mutta Murphyn laki iski, ja hänen autonsa hajosi kun olimme startanneet toimistolta. Onneksi hänen esimiehensä lähti pian meidän jälkeemme, ja saimme kyydin hotellille. Saimme häneltä myös vinkin läheiseen ravintolaan, joka osoittautui kerrassaan loistavaksi! Musta on tullut aivan intialaisen ruuan fani! Uskomatonta että niin upeaa ruokaa saa niin pilkkahinnalla...

Huomenna on tarkoitus lähteä kiertelämään lähialuetta paremmin, kuljettaja tulee noutamaan meidät hotellilta aamulla. Tällaiseen palveluun voisi vaikka tottua. 8) Täytyy vain toivoa, että huomenna olisi edes hieman viileämpää, tänään oli kuulemmat ollut päivällä +44'C... Kuumuuden johdannainen lienee myös se, että sähkökatkoja on tänään tullut normaaliakin enemmän. Eilen ja edellispäivänä niitä oli useampi, mutta tänään olen itse kokenut liioittelematta vähintään 10 katkosta. (Kiitos Amille vinkistä ottaa taskulamppu mukaan!)

posted by Anna @ 5/13/2006