Paikallisia nähtävyyksiä ja kaksi eurooppalaista ihmettä
Tänään oli vuorossa pieni sightseeingkierros. Kuljettajamme odotti meitä aamulla hotellilla ja lähdimme liikkeelle. Ensimmäinen pysäkki oli Gandhin memorial palace tms. Se oli kiinni ja aukeaisi vasta myöhemmin. Seuraava pysäkki oli paikallinen eläintarha. Kiinni oli sekin, aukeaisi puolitoista tuntia myöhemmin. Alkoi hieman jo epäilyttää, mutta sitten lähdimme kohti läheistä vuorta/kukkulaa, jonka huipulta olisi kuulemma upeat näkymät.Seuraava pysäkki oli paikallinen hindutemppeli. Seurasin opastamme ja tein kuten hänkin. (hän viittoili kovasti ja neuvoi miten pitää toimia) Kellon kilisyttäminen, almujen antaminen ja patsaalle kumartaminen oli vielä ihan ok, mutta kun hän kaatoi meille temppelissä olevasta kannusta jotain valkoista lientä kämmenelle ja kehoitti juomaan, tuli stoppi vastaan. Tähän asti kun ollaan selvitty ilman vatsaongelmia, en ajatellut niitä nytkään hankkia... En myöskään halunnut syödä jotain pieniä papanoita, enkä laittaa kasvojani vasten seinässä olevaa kuvaa. (Oppaamme taisi loukkaantua tästä hieman, koska kiertoajelumme loppui 2,5 tuntia suunniteltua aiemmin...) Oli erittäin mielenkiintoista nähdä, miten ihmiset harjoittavat uskontoaan, mutta rehellisyyden nimessä on sanottava, että vaaleanpunaisen elefantin kumartelu menee hieman omasta elämänkatsomuksestani sivuun. (Tosiassa kyseessä oli siis tietenkin Ganesha, viisauden ja älykkyyden jumala, yksi hindulaisuuden tärkeimmistä ja kunnioitetuimmista jumalista)
Selvisimme myös lopulta Gandhi-museoon. Se oli kyllä ihan huijausta. Pääsimme puiston läpi palatsille, jossa yritin ottaa kuvaa seinästä. Vartijat tulivat kuitenkin samantien väliin ja homma jäi aikomukseksi. No, päätettiin mennä sisälle, eli piti ostaa pääsyliput. Sisäänpääsy olikin sitten ”hieman” porrastettu: Intian kansalaisille 5rp ja ulkomaalaisille 100rp. Kevyt 2000 % korotus! Itse ärsyynnyin siitä melkoisesti. Kyse ei ole suuresta rahasta (n. 2eur), mutta mielummin olisin sen rahan antanut rakennuksen lähellä pyöriville lapsille, kuin niille virkailijoille. Olisivat nyt edes muotoilleet sen jotenkin ”pakolliseksi lahjoitukseksi” tms. 100rp kun on erittäin suuri raha paikallisille... Ärsytys kasvoi edelleen kun pääsin sisälle ”näyttelyyn”. Eipä juuri minkään arvoinen. Seinillä oli huonolaatuisia kuvia ja piirustuksia, joiden alla lyhyitä tekstejä selittämässä tarinaa todella ylimalkaisesti. Näyttelyssä oletettiin että kaikki tietävät tasan tarkkaan minkä takia Gandhi on niin suuri kuin on, eikä taustoja selitetty lainkaan. Kerrottiin vain missä ja milloin hän oli matkustanut ja pitänyt puheita. Oma tietämykseni kyseisestä suurmiehestä perustuu yläaste/lukiotietoihin, ja olisi ollut mukava kuulla paikallisten näkemys asiaan... Mutta kun ei, niin ei.
Tämän jälkeen kuskimme toikin meidät jo hotellille, ja luvattu eläintarha jäi väliin. Illalla on tarkoitus mennä muutaman paikallisen kanssa hieman keskustaan ostostelemaan ja syömään. Toivottavasti viimein pääsisin lähietäisyydeltä näkemään, miten täkäläistä ruokaa kuuluu oikeasti syödä. ;)
0 Comments:
Post a Comment
<< Home