Vaikeista aamuista
Syksy on iskenyt oikein kunnolla. Miten voikin olla niin märkää ja harmaata? Ja toisaalta miksei olisi, onhan tätä jo odotettu oikeastaan elokuusta lähtien. Syksyn ja talven tulon huomaan ennen kaikkea siitä, että aamuisin on yhä vaikeampi päästä ylös sängystä. Vaikka takana olisi 8 tunnin yöunet (juuri eilen luin lehdestä, että aikuiselle riittää 7-8 tuntia), tai enemmänkin, on ylös pääseminen ihan tuskaa. Erityisen katkeraa tilanteesta tekee se, että joutuu suuntaamaan päivän rientoihin, kun toinen jää peiton alle nukkumaan, eikä välttämättä edes huomaan väen vähentyneen...Aiemmin harmittelin, että kännykässä on niin vähän torkkukertoja. Nyt olen tyytyväinen että niitä on vain viisi, eipähän ihan liian pitkäksi venähdä. Viimeisen kohdalla kun todella tajuaa, että on ihan totta noustava ylös.
Toinen toimiva tapa on herätä hiukan ennen aamu-uutisia. Ainakin minulle riittää motivaatioksi se, että kahden minuutin päästä alkaa aamu-uutiset, jotka ovat kuuden minuutin kuluttua ohi. Jotenkin se riittää, ja saan kammettua itseni sohvalle torkkupeiton alle. Okei, se on kieltämättä tavallaan ongelman lykkäämistä, mutta sohvalta, kattolampun alta, on aina hieman helpompi päästä eteenpäin.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home