Mostly Idle - minun elämääni

Häitä odotellessa

Hah, suurin osa tietenkin kuvitteli tämän olevan suuri kaipauspostaus omien häiden perään, mutta asiakas on jälleen väärässä. Kyse on tietenkin nuoremman (iso-)veljeni häistä, jotka ovat vajaan kahden viikon päästä. Häiden lähestyminen nimittäin konkretisoitui viikonloppuna polttareiden merkeissä. Oli tosi hyvät polttarit, ihan morsiamen näköiset. Paikalla oli hyvin eri tyyppisiä ihmisiä, mikä sitten näkyi eri tapoina hoitaa asioita. Allekirjoittaneelle viikonloppu oli välillä kunnon itsehillintäharjoittelua, mutta hyvin selvittiin. Onneksi paikalla oli orkesterikaveri, joka jakoi kiukun ja tuskan, ja jonka avulla kaikki ongelmat muuttuivat oikeastaan vain naurettaviksi.

Häiden lähestyminen näkyy myös siinä, että pukupaniikki iski päälle. Tälläkään kertaa mikään valmis ei kelvannut, vaan aloin tekemään pukua itse. Ja tälläkään kertaa en osannut aloittaa tekemään sitä ajoissa... No, onhan tässä vielä yli viikko aikaa, pahempaakin on nähty. Hauska yksityiskohta sinäänsä oli, että kun mainitsin projektistani toisen veljeni vaimolle lauantaina, hän muistutti että ompelukoneeni on heillä. Itse olin unohtanut lainanneeni koko koneen. Siinähän olisin sitten miettinyt, mihin ihmeeseen olen voinut hävittää ompelukoneen?!? ;)

No, nyt on kaikki materiaalit kasassa, ja tänään haen koneen kotiin, sitten vain huristelemaan. Hiukan mietityttää mitä siitä tulee, sillä käytössä oleva silkki osoittautui leikatessa todella ohueksi ja hauraaksi. Ompeluvirheille ei ole sijaa, koska siitä kankaasta ei voi oikein purkaa ompeleita... Tuttuun tapaan koin itseni taas kerran myös pukusuunnittelijaksi, sitä kuitenkaan olematta. Löysin parit kohtuulliset kaavat, mutta koska ne eivät olleet juuri sellaiset kuin haluan, joudun hiukan muokkaamaan niitä ja lisäilemään omia juttuja. En siis vieläkään ole oppinut, etten oikeasti tiedä yhtään mitä teen, vaan räpellän vain jotain ja toivon että lopputulos olisi edes vähän sinne päin... On se toisaalta ihan jännittävää kun kun ei tiedä mitä loppujen lopuksi saa päällensä. ;-)

Olin myös eilen kampaajalla. Edellisellä kerralla kun olin samassa paikassa, lopputulos oli katastrofi ja minua sitten hyviteltiin jalkahoidon muodossa. No, uskaltauduin vielä kerran, lähinnä sen vuoksi että aika oli varattu ajat sitten hyvän tarjouksen innoittamana. Hiuksista tuli kyllä tosi hyvät, mutta ei käynti tälläkään kerralla ollut ihan succée. Sain nimittäin hiusväriä paidankaulukseen. No, onneksi oli lempikauluspaita päällä. :/ Sovimme, että yritän ensin poistaa väriä kotona, ja jos ei lähde, mietitään uudestaan mitä tehdään. Perinteisin keinoin ei lähtenyt, joten kampaajan neuvon mukaisesta yritin Kloritella. Tahra ei lähtenyt, mutta paidan väri kyllä. (mikä oli kyllä odotettavissa, mutta siinä vaiheessa ei ollut mitään hävittävääkään) Soittelen siis taas kerran samaan paikkaan ja olen tyytymätön asiakas. Viimeinen kerta siinä paikassa.

posted by Anna @ 6/06/2006