Aamu jolloin pitäisi jäädä sänkyyn
Joskus on vain sellaisia aamuja, jolloin ei kannattaisi nousta ollenkaan ylös. En tiedä johtuuko kaikki vain lomanjälkeisestä masennuksesta vai mistä, mutta eilen oli todella vaikeaa selvitä töihin.Lähdin kotoa kohti toimistoa, kun huomasin jättäneeni kahvini eteisen pöydälle (otan joka aamu latten mukaan ja nautin sen matkalla). No, palasin hakemaan sitä. Kun meni takaisin pyörälle ja yritin avata sen lukkoa, tippui kahvini maahan ja levisi siihen. (norot muistuttivat tilanteesta vielä illallakin) Palasin siis kotiin viemään mukin pois. Tämän jälkeen pääsin taas liikkeelle ja pyöräilin hieman harmistuneena siitä, etten saanut aamukahviani.
Puolessa välissä matkaa tajusin jättäneeni silmälasit kotiin. En kuitenkaan viitsinyt lähteä takaisin, koska selviän toki ilman niitä vaikkei se kivaa olekaan. Pääsin toimistolle ja huokaisin jo helpotuksesta. Kunnes tajusin, että olin jättänyt läppärini kotiin. (!!!) Jep jep. Ei muuta kuin pyörän selkään ja takaisin kotiin hakemaan sitä. Tässä vaiheessa olin jo niin kyllästynyt, että jätin pyörän kotiin, ja tulin töihin autolla läppäri kainalossa. Ja vihdoin pääsin aloittamaan työpäiväni.
Silmälaseja en kuitenkaan muistanut ottaa taaskaan mukaani.
0 Comments:
Post a Comment
<< Home