Valmista tuli!!
Nimittäin tästä tytöstä. :) Tänään tuli päätös, että minulle on päätetty myöntää todistus diplomi-insinöörin tutkinnosta. Ihanaa! Se oli sitten siinä.
Hassua, ei mulla olekaan enään yhtään teekkariwappua jäljellä... Veli jo kyseli josko olen ostanut itselleni poplarin. No en ole, liian suuri muutos liian nopeasti! ;D
Nyt pitää sitten miettiä mitä teen elämälläni, joka ei olekaan enään opiskelija-sellaista. Tosiaan, en ole enään opiskelija. Pelottavaa...
Loppu häämöttää
Hih, nyt se on siinä. Nimittäin iso D. Kansissa ja kaikkea. :) Tuntuu aivan älyttömän hyvältä. En olisi uskonut, että kaiken tämän henkisen valmentautumisen jälkeen se tuntuu tältä. Luulin koko jutun muuttuneen 10 kuukauden aikana niin arkipäiväiseksi, että tuntisin oloni vain helpottuneeksi kun se olisi ohi. Kultaiset kirjaimet mustissa kansissa ovat kuitenkin aivan älyttömän sykähdyttävät. Niitä katselee ihan ilokseen. =)
Vajaa kaksi viikkoa ja sitten on ON:n kokous. Siellä lyödään (toivottavasti) lopullinen sinetti tälle opiskelu-uralle, huh! Katsotaan nyt miten käy sen jälkeen, proffa jo ehdotteli jatko-opintoja, mutta taidan jättää sen asian reilusti taka-alalle, ei ole sen aika ainakaan vielä.
Nyt sitten sopii miettiä mitä sitten. Täytyy vissiin hankkia uusia harrastuksia...
Viikonloppu
Eilinen oli ihan huippukiva! Istuttiin iltaa vanhalla hallitusporukalla yhden luona, juotiin hiukan viiniä ja puhuttiin kaikesta mahdollisesta. Mä olen aivan vakuuttunut, että maailma on tänään pikkuisen parempi paikka. Tai ainakin mun maailmani! :)
Se on kyllä hassua. Me vietettiin vuosi 2003 varsin tiiviisti kimpassa, ja sen jälkeen kukin palasi (ainakin periaatteessa) normaalin elämänsä pariin. Yli kaksi vuotta on kulunut, ja sinä aikana ollaan nähty melko harvakseltaan, meilailtu kyllä elämän suurista ja ennen kaikkea pienistä kysymyksistä, mutta ei sen suurempaa. Ja silti aina kun nähdään, tuntuu kuin ei oltaisi koskaan erossa oltukaan, tapaisi vain toisen itsensälaisen. Ihanaa kun on tuollaisia ihmisiä!
Mutta jotain on selkeästi muuttunut. Lähdettiin jatkoille ennen puolta yötä, mutta junassa kaikki totesivatkin, että oikeastaan väsyttää aika paljon. Lepäävaarassa kaikki lähtivätkin siis kotiin. ;-) Vanhuus ei tule yksin.
