Kypsyysnäyte
Valmistuminen todella häämöttää, kävin tänään kirjoittamassa kypsyysnäytteen. Se oli oikeastaan aika siisti tilaisuus. Vähän kuin olisi ollut tentissä, mutta osasi kysymykset ihan sairaan hyvin! (toim. huom. ei ole ennen tainnut tapahtua meikäläiselle) Kuvitelkaa itse, tentti johon on pitänyt lukea kirja, jonka on itse kirjoittanut! Jos tällaisia tenttejä olisi ollut enemmän, olisin valmistunut jo aikapäivää sitten. 8)
Kypsärin jälkeen menin vielä moikkaamaan proffaa, hänellä oli kuulemma pari pientä stilististä kommenttia mun dippaan. Joopa joo. Istuttiin yli puolitoista tuntia käymässä niitä kommentteja läpi! Voi huokaus. Punakynä oli viuhunut vielä kerran, vaikka edellisellä kerralla kommentti oli, että kyllähän alkaa jo olemaan valmis. Ilmeisesti sillä oli ensimmäistä kertaa ollut aikaa lukea mun teksti ihan oikeasti läpi...
Katsoin muuten äsken ulos ikkunasta, ja tuossa urheilukentällä meidän talon edessä on joku kundi, joka seisoo polviaan myöten lumihangessa ja heittää frisbeetä. Weird, koska en mä näe, että se heittäisi sitä kellekään toiselle...
Huomenna onkin vuosijuhla, kivaa! Uusi puku käytössä, hiukan jännittää. Se on sen verran pinkeä ylhäältä, etten saa kyllä olla yhtään turvoksissa. Tänään ja huomenna ananaskuuri että saa ylimääräiset nesteet pois kropasta. ;)
Viimeinen kurssi
Viimeistä viedään, siis ihan oikeasti. Enään yksi kurssi työn alla, sitten se on kaikki ohi. Siis koulu, ei sen dramaattisempaa. :)
Voi että miten onkaan kypsää vääntää viimeistä esseetä! Sinäänsä voin kyllä olla onnellinen, että viimeinen kurssi ei ole mikään hc-kammotus, vaan pääainekurssi, mutta hiukan tympii silti. Periaatteesse kurssi on tosi mielenkiintoinen, ja vuosi sitten olisin tehnyt sitä ihan fiiliksissä. Nyt kuitenkin ajattelen vain, että se on ainoa minun ja valmistumisen välissä. Huoh.
Odottelen vain viimeisen pisteen kirjoittamista esseen loppuun.
BMW
Heh, eilen tunsin itseni kyllä vieläkin tärkeämmäksi ihmiseksi. Mun piti siirtyä Ulmiin vuokra-autolla Münchenin kentältä (kaikkein järkevin vaihtoehto) ja auto oli mulle valmiiksi varattu. Saksalainen kolleega kuitenkin vinkkasi, että kannattaa varmistaa vielä että saa talvirenkaat. Tiskillä kysyin sitten ihan ohimennen, että kai autossa on talvirenkaat. Nainen toisella puolella hymyili ja totesi, etten ole tilannut niitä. Haloo, ulkona on talvi (-4), ei tule mieleenkään että talvirenkaat pitää tilata erikseen!?! No, fine, täti lupasi hoitaa asian, mutta kuulemma heidän pienissä autoissaan (jollainen mulle oli varattu), ei löydy talvirenkaita, vaan mun pitää ottaa isompi. Siis voi ei! Mun VW Golf vaihdettin Bemariin. ;-)
Ja se oli muuten mieletön auto! (huom, ei mulla ole tarkemmin tietoa siitä merkistä) Navigointijärjestelmä jutteli mulle, kertoi milloin piti kääntyä mihinkin suuntaan, kaikki kiilteli uutuuttaan. Tunsin itseni taas aivan todella tärkeäksi ihmiseksi. ;) Mutta parasta oli kuitenkin ne Saksan moottoritiet. Ensin kauhistuin kun ajattelin että mun täytyy ajaa niiden sekopäiden keskellä. Sitten kauhistuin kun kojelaudassa oli merkintä max 210km/h (kuka hullu niin kovaa ajaa??) Mutta lopuksi kauhistuin, että olen lennon ja autotiskillä jonottamisen takia yli tunnin myöhässä ja painoin kaasun pohjaan. Baby, se auto kulki. 8)
(toim. huom. Jos olisin ollut siinä kyydissä jonkun toisen ajamana, olisin varmasti puristanut kynteni auton muoviosien läpi ja kirkunut täyttä kurkkua...)
Sairaan tärkeä
Hassua miten helposti kokeekaan tyydytystä. Edellisestä postauksesta on kulunut noin ikuisuus, ja olen selittänyt sitä itselleni sillä, etten ole "ehtinyt" kirjoittamaan mitään. Ja mun täytyy kyllä olla ihan sairaan tärkeä ihminen jos en ehdi edes blogiin kirjoittamaan. Niin varmaan joo. Oikeasti olen vain ollut iltaisin niin väsyksissä, etten ole saanut aikaiseksi kirjoittaa mitään.
Toinen mikä nostaa itsetuntoa korkeuksiin on työmatka, jolla olen tällä hetkellä. Myös se saa mut tuntemaan itseni sairaan tärkeäksi, koska ei kai firma maksa lähettääkseen ihmisen ulkomaille, ellei siitä olisi jotain hyötyä sille. Eli, olen siis ihan tosi tärkeä ihminen työnantajalleni. Ehkä.
Mutta oikeasti, on aika hauskaa olla reissussa. Olen nyt UK:ssa, Southwoodissa, ja reissun aiheena koulutus. Huomenna aamulla (lähtö 5.45, jippii) siirryn täältä Saksaan, Ulmiin, ja perjantaina palaan takaisin kotiin. Näin lounaan jälkeen tunnen itseni varsin vakuuttuneeksi siitä, ettei UK ole ehkä mun paikka, ainakaan pysyvästi. Kaikki ruoka on jotenkin ihan yli-rasvaista. Listassa oli kyllä joku "Weight-watcher's dish", mutta jotenkin rasvaiset makkarat kermaperunoilla eivät saaneet mua vakuuttuneeksi... Kaikki on siis suhteellista, näköjään myös ruuan terveellisyys.
Jotain huippua tapahtui muuten eilen, sain ison D:n valmiiksi! Siis jos proffa sen nyt hyväksyy. Alkukiitokset puuttuvat, mutta niitä en aikonut lähettää proffalle tarkistukseen. Teksti on korjattu eri ihmisten kommenttien mukaan, nyt pitää vain saada proffalta viimeinen siunaus. Aika mieletön fiilis. :)
Viikko livahti
Mihinköhän melkein kokonainen viikko taas oikein livahti?? Niin ajattelin, että nyt on aikaa laittaa tännekin useampi viesti, ja idlailla vaan. No, eipä onnistunut.
Työviikko meni, yllätys yllätys, työn parissa. Aloitin tosiaan uusissa hommissa ja täytyy kyllä sanoa että tunnen oloni siellä varsin hyväksi. Pää on vielä hiukan sekaisin kaikesta, enkä ole aivan täysin perillä yksityiskohdista, mutta joka päivä kaikki tuntuu selvemmältä ja selvemmältä. Aika siisti paikka, I must say!
Viikonloppuna oli tarkoitus viimeistellä Iso D. Ajatus oli kerta kaikkisen loistava, toteutus vain hieman ontui. Lauantaina oli aamulla vanhan orkesterikaverin polttarit (en siis osallistunut varsinaisesti itse polttareihin, olin vain mukana soittamassa yllätyksenä) ja se kyllä tuhosi koko lauantain. Järkättiin hänelle nimittäin sillis (tai no, ei me nyt oikeastaan järkätty sitä, oltiin vain mukana), ja tietäähän sen miten hyvin pystyy tekemään kaikkea järkevää silliksen jälkeen...
Kun kerran iltapäivä oli jo valmiiksi kuralla, päätettiin muutaman kaverin kanssa lähteä polttariporukan mukaan curlaamaan! (Tietääkö kukaan mikä on oikea verbi curlingin pelaamiselle? Jotenkin toi curlaaminen ei kuulosta kovin viralliselta termiltä...) Ja ehkä parasta oli se, että meitä oli opettamassa
suurin ja paras Uusis! Not that bad.
Anyways, kun tulin kotiin, ei työnteko kuulostanut lainkaan houkuttelevalta ja päätin pienen siivouksen jälkeen omistaa iltani TV:lle. Ei suurta edistymistä D:n suhteen siis lautantaina...
Sunnuntai onneksi paikkasi surkeaa tilannetta hiukan, ja sain istuttua lähes koko päivän koneen ääressä (oli pakko keskeyttää Dr. Philin ja America's next top modelin ajaksi, mutta muuten!). Eipä se typerä työ silti tullut valmiiksi. Alkaa suoraan sanottuna kypsyttämään koko Iso D. Mä olisin jo ihan valmis valmistumaan...
