Britanniaan
Kauaa en ehtinyt kotoisesta Suomesta nauttimaan kun jo taas mennään. Tällä kertaa vuorossa on Iso-Britannia ja siellä oleva piskuinen Southwood. Onneksi reissu on tällä kertaa lyhyt, vain kahden päivän kestoinen. Southwood on melko tuttu paikka, täällä on tullut oltua useampaan otteeseen. Valitettavasti kuitenkin sen verran pieni, ettei siellä paljoa ole nähtävää. Sinäänsä Lontoo ei olisi pitkän matkan päässä, mutta luulenpa, etten jaksa sinne lähteä vain muutaman tunnin vuoksi.
Kokeilin tällä kertaa ensimmäistä kertaa pelkillä käsimatkatavaroilla lentämistä. Toki päiväreissut ovat ennenkin menneet näin, mutta yöpymiskamppeet olen aina laittanut ruumaan. Saikin olla todella tarkkana uusien nestemääräysten kanssa. Perussettiin kuuluu nimittäin yllättävän paljon nestemäisiä tuotteita. Ja aika harva niistä on valmiiksi alle 1dl:n purkissa. Piti siis käydä hankkimassa purkkeja ja purnukoita jotka kelpasivat lentoyhtiöllekin... Saa nähdä kauanko menee siihen, että firmat alkavat valmistamaan lentokokoja. Voisi olla melkoinen markkinarako.
Kohti kotia
Alkaa tämä seikkailu olla lopuillaan ja aika lähteä kohti kotoista Suomea. Sitä ennen tiedossa on kuitenkin pientä luksusta hieronnan merkeissä. :) Tekeekin hyvää, sillä kun reiluun viikkoon ei ole istunut kunnon tuolissa ja on näpyttänyt epä-ergonomista läppärin näppistä, alkaa selkä tuntemaan muutoksen.
Sen jälkeen onkin sitten aika aloittaa loputtoman pitkä kotimatka. Tällä kertaa ei onneksi kuitenkaan ole varsinaista vaihtoa, vain välilasku Bankokissa. Mutta silti matka kestä reilu 14 tuntia. (+ odottelut kentillä ennen ja jälkeen lennon)
Ja on muuten varmasti tiedossa kypsät 14 tuntia. En pysty kovin hyvin nukkumaan koneessa, paitsi jos saan vierustoveriksi herra Poissaolevan. Kirjani ehdin jo lukemaan loppuun, joten siitäkään ei ole iloa. Täytyy vain toivoa, että Finnair tällä kertaa näyttäisi edes siedettäviä leffoja (heillä kun ei ole henkilökohtaisia näyttöjä), muuten saan lukea täältä ostamani lehdet muutamaan otteeseen...
Hei Suomi, täältä tullaan!
Lisää nautiskelua
En tiedä onko syy minussa vai paikassa, mutta taas kerran on kirjoitettava ruuasta. Kävimme nimittäin eilen syömässä mongolialaisessa ravintolassa. Kyseessä oli buffet-tyyppinen ratkaisu, jossa ensi koottiin kasvikset kulhoon ja tämän jälkeen liha(t) / kala. Kun kippo oli kerätty, siirryttiin seuraavaan pisteeseen, jossa oli n. 30 eri kippoa. Kyseessä oli kastikepiste. Täällä piti kertoa miten tulista (tai ei tulista) haluaa, jonka jälkeen kokki sekoitti näistä kymmenistä kipoista sopivan yhdistelmän. Kun ruoka oli valmis (muutaman minuutin päästä), se tuotiin pöytään. Eli design you own meal -tyyppinen konsepti. Toimii. Paikka sijaitsi alueella nimeltä
Clarke Quay. Todella kaunis alue, isohko kortteli joka oli katettu suurilla purjemaisilla kankailla. Keskellä valtavasti pieniä suihkulähteitä ja koko alue oli valaistu vaihtuvan värisillä spoteilla.
Illallisen jälkeen suuntasimme erääseen varsin tunnettuun paikkaan Singaporessa, Raffles hotelliin. Kyseessä on yksi vanhimmista hotelleista täällä, perustettu vuonna 1887. Erityiseksi paikan tekee se, että Singapore Sling drinkki keksittiin Rafflesin Long Barissa (joskus vuosien 1910 ja 1915 välillä). Pitihän sitä käydä testaamassa. Ja hyvää oli. Saimme mukaamme myös alkuperäisen(?) reseptin, joka on syytä laittaa myös tänne:
Singapore Sling- 30ml giniä
- 15ml kirsikkalikööriä
- 120ml ananasmehua
- 15ml limemehua
- 7.5ml Cointreuta
- 7.5ml Dom Benectinea
- 10ml grenadiinia
- tilkka angostuuraa
Koristele ananassiivulla ja kirsikalla
Joo, eli ei ehkä kaikkein yksinkertaisin drinksu.
Hauskaa paikassa oli myös se, että tarjottujen maapähkinöiden kuoret sai (kuului) heittää lattialle. Aikamoinen rapina kävi kun käveli pois.
Ruokaelämyksiä
Täällä ollessa on pakko mainita ruoka, se on vain jotenkin niin erityistä pohjoiseen Suomeen verrattuna. Sushista kirjoitinkin jo, mutta sama tuoreus näkyy kaikkialla ja kaikessa. Tarjolla olevat hedelmät mm. ovat aivan toista maata kuin lähi-Alepan mandariinivalikoima. Paitsi että valikoima on todella runsas, on makukin täysin toisenlainen. Jotenkin paljon täyteläisempi. Hedelmiä myös käytetään runsaasti, ja täältä löytyy paljon paikkoja joissa myydä tuorepuristettuja hedelmämehuja - ja aivan pilkkahintaan.
Kävin eilen illallisella eräässä seafood-ravintolassa. Paikka oli hieman kauempana keskustasta rannalla, taksilla 15-20 minuuttia, mutta matka todella oli makujen arvoinen. Tilasimme pöytään kaikkea mahdollista, pitkälti kalaa ja muita mereneläviä. Pääsin myös testaamaan ensimmäistä kertaa sammakonreisiä:
Ja aivan kuten minulle etukäteen sanottiin, ne maistuivat aivan kanalle. Hyvää oli, mutta paremmin meni alas kun ei liikaa ajatellut mitä söi...
Ihmettelin ravintolassa paikalliselle kollegalleni miksi ihmisillä oli päällä muovisia iso esiliinoja, ja hän kertoi näiden ihmisten syövän rapuja. Intouduin siinä sitten kertomaan suomalaisista rapujuhlista. Enpähän tajunnut, että 'crab' ei suinkaan tarkoita mitään meikäisten rapua, vaan
taskurapua! Selvisi kun nämä yksilöt tuotiin pöytään. Joo, meni hieman loisto tarinalta kun näin täkäläiset ravut. Mutta aivan uskomattoman hyvää! Ja parasta omiin jokirapuihimme (tai niihin kiinalaisiin pakastettuihin serkkuihin) verrattuna oli se, että lihaa oli paljon. Pientä näpertämistä tarvittiin kyllä että liha saatiin ulos, mutta se oli paljon palkitsevampaa kuin Suomessa. Taisin saada uuden lempiäyriäiseni... :)
Loppuun on myös pakko mainita hotellini aamiasvalikoima. Sinäänsä se on varsin tavanomainen, eli monipuolinen ja kansainvälinen, mutta erityisen siitä tekee suklaafondue. Paljon eri hedelmiä, mansikoita ja vaahtokarkkeja, sekä valtoimenaan virtaava suklaa. Mmm...
Sisäinen Singapore
Otsikko ei tällä kertaa viittaa omaan sisäiseen Singaporeeni (vaikka sellainenkin varmasti on), vaan siihen kaupunkiin/maahan joka löytyy sisätiloista. Harmaasta kelistä johtuen vietimme nimittäin viikonlopun pitkälti sisätiloissa, lähinnä eri ostoskeskuksissa. Missä ei sinäänsä ole mitään pahaa. =)
Pari mainitsemisen arvoista yksityiskohtaa kuitenkin. Kävimme nimittäin drinksuilla Singaporen korkeimmassa rakennuksessa, 71. kerroksessa. Aikamoiset näkymät! Ajoitus oli myös loistava. Kun tulimme, oli vielä kirkasta, mutta pimeys alkoi pikku hiljaa laskeutumaan, ja kaupungin valot syttyivät silmiemme edessä. Todella upeaa!
Illallisella kävimme paikallisessa japanilaisessa ravintolassa. Istuimme "tiskillä" rinnakkain ja edessämme oli pieni liukuhihna. Liukuhihnalla meni pieniä annoksia, ja homma toimi niin, että jos näit jotain houkuttelevaa, sen kuin nappasit hihnalta. Annokset olivat eri värisillä lautasilla, ja lasku muodostui lautasen värien ja määrien mukaan. Ja kala oli ah-niin-tuoretta!! Kieltämättä Helsingin
Yume tippui silmissäni hieman. Ei siksi, etteikö ruoka olisi sielläkin ollut upeaa. Mutta kun suurin piirtein samalle tasolle päästää 1/10 hinnalla, alkaa miettimään tosissaan...
Näin maanantaina loppuun sopii hyvin saksalaisen kollegani siteeraama sanonta: Mitä tulee kahden päivän sateen jälkeen? Maanantai. Ja tosiaan, äsken lounaalla käydessämme nautimme kauniista auringonpaisteesta. Ajattelen sitä lämmöllä täällä sisätiloissa...
Kuuma, kostea, hikinen
Eli Singaporessa ollaan. Muutos Pekingiin nähden oli valtava! Kylmän ja erittäin kuivan ilman jälkeen tämä tuntuu taivaalliselta. Ja mukavaa kyllä, ilma ei ole liian kuuma vaan oikeastaan vain suloinen. "Monsuunikausi" on meneillään, joten ilma on tavallista raikkaampi. Varsinaista monsuunikautta täällä ei ole, vaan yleensä marras-joulukuussa esiintyy paljon sadekuuroja. Tänä vuonna kuitenkin (ilmastonlämpeneminen vaikuttaa täälläkin?) sadetta on ollut paljon enemmän, monen päivän jatkuvia rankka-sellaisia. Ja edelleen sataa, vaikka ei kuulemma pitäisi.
Vierailu ei käynnistynyt aivan suunnitelmien mukaan. Saavuin paikanpäälle hyvin aikaisin lauantaiaamuna, huonosti nukutun lentokoneyön jälkeen. Niinpä ajattelin, että otan pienet tirsat ennen kuin näen pomon aamupäivällä. Siis 1-2 tuntia. Laitoin kellon soimaan ja painuin unten maille. Yhtäkkiä herään siihen, että joka puolella pirisee. Huoneessani on 3 lankapuhelinta, ja kaikki soivat yhtä aikaa! Kiroan itseksi miten jonkun on pakko soittaa kesken arvokkaiden päiväunieni. Se oli kollegani, joka kertoi että hän ja pomo olivat yrittäneet saada minua kiinni. Katsoin kelloa. Se oli puoli yksi. Olin nukkunut yli 5 tuntia... Puhelimen herätys oli kyllä päällä, mutta se ei auta kun akku loppuu... No, ei muuta kuin pikarynnistys ylös ja menoksi. Onneksi en ollut ainoa jonka aamu oli venähtänyt, vaan pomokin oli nukkunut pommiin. ;) Tosin ei niin pahasti kuin minä.
Kirjasuositus: Jenny S (Denise Rudberg)
Viime aikoina ei ole paljoa tullut luettua muuten kuin matkoilla. Niin tälläkin kertaa. Nyt mukaan kuitenkin sattui hirveän hyvä kirja.
Hirveän sen takia, että se vie yöunet. Eilenkin kökin hereillä kahteen asti lukemassa sitä, vaikka tunneille olisi ollut parempaakin käyttöä... Lopulta pakotin itseni laittamaan kirjan sivuun, väsymys kun ei haitannut.
Kirja on nimeltään Jenny S, kirjoittaja
Denise Rudberg. Olen lukenut häneltä aiemmin kolme muuta kirjaa (Väninnan, Storlek 37 ja O.S.A.) ja myös ne olivat todella viihdyttäviä! Mitään Nobel-kamaa ne eivät ole, mutta todella mukaansatempaavia. Ja tämä viimeisin on selkeästi ykkönen tässä suhteessa.
Kolme ensimmäistä liittyvät tavallaan toisiinsa. Ne ovat itsenäisiä romaaneja, mutta henkilöt ovat osittain samat. Kirjat kertovat näiden eri henkilöiden tarinan, ja aina jossain välissä tarinat risteävät muiden kirjojen päähenkilöiden kanssa. Jenny S:n suhteen en ole aivan varma, sillä ainakaan vielä en ole keksinyt suoraa linkkiä muihin. Se saattaa kuitenkin olla tulossa. Jokaista neljää kirjaa yhdistää joka tapauksessa toimintaympäristö. Ne kuvaavat kaikki Tukholman nuorta "yläluokkaa", tai ainakin varakkaampaa väkeä ja heidän sotkuisia ihmissuhdekiemuroitaan.
Kirjoja ei valitettavasti (tietääkseni) löydy ainakaan vielä suomeksi, mutta kieli on varsin selkeää ja ymmärrettävää. Suosittelen näitä siis myös kaikille jotka haluavat petrata kouluruotsiaan tai laajentaa sanavarastoaan. (Itse ainakin olen oppinut paljon uusia sanoja, tosin niiden painokelpoisuudesta en mene takuuseen... ;) )
Jenny S:stä tehdään kuulemma elokuvakin, kuvaukset on tarkoitus aloittaa ensi kesänä. Voin hyvin kuvitella että tarina toimii leffana. Näköjään kirjailijalta on ilmestynyt myös jo viides kirja, täytyypi käydä Suomessa Akateemisessa tutkimassa josko löytyisi...
Bloggaus Kiinassa
Ami
kirjoitti kokeneensa Kiinassa ollessaan sensuurin voiman. Itse en tätä ole kohdannut (blogin osalta), mutta sen sijaan jotain muuta. Yhteyksien pätkiessä päädyin yrittämään postausta IE:llä Firefoxin sijaan. Tässä tulos:
Jaa. Kyllä meni kieli suuhun kun mistään ei löytynyt mitään "Change language" tyyppistä viittausta länsimaisilla kirjaimilla. Ei muuta kuin paluu Firefoxiin, joka tuntuu ymmärtävän minua paljon paremmin...
Edistynyttä tinkaamista
Viimeksi kun oli Kiinassa en lainkaan tykännyt paikallisesta tinkaamiskulttuurista. Ja turvauduin pitkälti kaveriini. Tällä kertaa olin kuitenkin yksin liikkeellä, eikä auttanut muu kuin hoitaa homma itse. Alku oli hiukan hankalaa, mutta pääsin kuin pääsinkin lopulta vauhtiin. Jonkun huonomman kaupan taisin tehdä, mutta viimeinen oli sen verran hyvä että loppujen lopuksi jäi hyvä fiilis. Myyjä pyysi nimittäin ostamastani laukusta aluksi 580 ränkylää, mutta lähtiessäni pois olin köyhtynyt 105:llä ränkylällä. Ei hullummin. Ilmeisen hyvin pärjäsin myös siksi, että myyjä ei edes moikannut pois lähtiessäni... ;)
No, pidän kyllä silti enemmän suomalaisesta suorasta toiminnasta. Voi siten päättää hinnan nähtyään onko se sen arvoinen, eikä tarvitse miettiä mitä laatua tulikaan oikeasti ostettua. Täällä kun ei tiedä mitä saa käteensä, myyjien mukaan ne kaikki kun ovat huippulaatua. Ja merkkituotteet ovat myös tietty kaikki aitoja.
Lounas
Paikallinen kollegani pyysi minut mukaan lounaalle, oli kuulemma menossa muiden toimiston tyttöjen kanssa. Vastasin tietenkin myöntävästi koska syödä täytyy ja oletin että olemme menossa peruslounaalle, joko työpaikkaruokalaan tai johonkin lähiputiikkiin. Olinpa väärässä.
Paikanpäällä hienossa ravintolassa kävi nimittäin ilmi, että tämä työkaveri oli juuri mennyt naimisiin (tämän tiesin kyllä) ja että lounas oli hänen kiitoksensa työkavereilleen. Niinpä vietimme hieman pidemmän aikaa ruuan ääressä... Tarjoiluastioita tuli pikku hiljaa lisää ja lisää, ja laskin että kaiken kaikkiaan tarjolla oli 10 eri ruokalajia! Huh! Miten nämä paikalliset pysyvät niin slimmeinä tällä tahdilla?? Itse hyydyin jo alkumatkasta, ja jouduin tyytymään vain maistelemaan.
Erityisen upeaa ateriassa oli annosten ulkonäkö. Ruuat oli laitettu esille erittäin kauniisti, esimerkiksi osan rinnalla oli miniatyyrikukka-asetelma. Kurkunpätkän päälle koottu. Toinen hauska oli annos jossa oli papuja mausteliemessä. Pavunpätkät oli nimittäin laitettu yksitellen solmuun. (kukakohan niitäkin on vääntänyt??) Suomessa ei myöskään näe kovin usein, että pöytään tuodaan ravintolassa kokonainen kala hampaineen päivineen. Hauskan näköinen. (Ruokia on hieman vaikea kuvailla, täytyy yrittää laittaa jossain välissä kuvia tulemaan.)
Ateria oli myös varsin huokea, n. 30 euroa. Siis yhteensä. 5 hengelle. Eikä sitä edes tarvinnut maksaa, koska kyseessä oli "kiitos-ateria". Voisin tottua.
Bei-jing
Alkuvuosi vierähti niin nopeasti, etten ehtinyt edes kirjoitella ennakkosuunnitelmista. Joka tapauksessa, olen taas Kiinassa työreissulla. Tiedossa on samankaltainen reissu kuin joulukuussakin, mutta tällä kertaa en tutustu Pekingiin "väliviikonloppunani", vaan Singaporeen. Hieman lämpimämpää kiertelyä siis tiedossa.
Saapuminen Pekingiin oli mielenkiintoinen. Kun aloittelimme laskeutumista, avautui koneen ikkunasta upea auringonnousu. Muutamaa minuuttia ja kilometriä myöhemmin se upeus olikin sitten peittynyt epämääräiseen usvaan. Ja koneesta ulos tullessa vastaan tuli tuttu hengitysilma. Siis se jota ei ole kiva hengittää.
Muuten oli oikeastaan aika kiva palata tänne. Hauskaa huomata miten jo yhden kerran jälkeen paikat olivat osittain tuttuja. (löysin mm. tutun Starbucksin heti toisella yrittämällä) Kokeilen tällä kertaa eri hotellia ja ensivaikutelma on hyvä. Ainoa miinus tähän mennessä on sen fitness center, joka on lasiseinäinen paikka hotellin pohjakerroksessa. Voi sitten esitellä koko hotelliväelle miten hiki valuu... Can't wait!
Ajattelin yrittää ehtiä tinkaamaan tänään hiukan. Muina päivinä ei näytä olevan mahdollisuuksia, sillä aika näyttää menevän toimistolla aamusta iltaan.
