Øhlhäfv
Eilen oli taas se aika vuodesta. Se aika jolloin joukko keltatakkisia sähköteekkareita tulee Göteborgista näyttämään miten juodaan lämmintä olutta nopeasti. Kyseessä on tietenkin
EKAK (Elektroteknologsektionens Kalle Anka Kommitté), joka saapuu joka vuosi SIK:n vuosijuhlien alla järjestämään Øhlhäfvin.
Øhlhäfv on kisa, jossa tarkoituksena on juoda lämmintä (yli +40'C) olutta nopeasti. Siis todella nopeasti. 0.33 l pullossa maailmanennätys on 3,311 s ja tältä vuodelta löytyvät
tulokset sanovat seuraavaa:
0.33 l pullo: 3.837s
0.5 l tuoppi: 3.379s
1.0 l tuoppi: 7.157s
Ja luvut todellakin ovat sekunteja.
Kilpailuun on tarkat
säännöt ja suoritusta valvovat useat tuomarit. Ei siis riitä, että saat kaadettua tuopin kurkusta alas. Yhtään tippaa ei saa valua leualle tai sormille. Ei muuten mitään helppoa puuhaa.
Pitkästä aikaan piti itsekin kisaa kokeilla, ja vaikka oma ennätys ei mennytkään rikki, ihan kohtuulliseen suoritukseen pääsin.
Kannattaa myös tsekata EKAKin
filmikokoelma. On kuulemma pohjoismaiden laajin sarjassaan (Disney).
Viikko joka alkoi suklaakakulla
Täytyy kyllä myöntää, että työviikko ei voisi alkaa paremmin kuin syömällä täyteläistä suklaakakkua sängyssä maanantaiaamuna. Tästä tulee selkeästi hyvä viikko!
Syynä yhtäkkiseen leipomisintoon sunnuntai-ilta on syntymäpäiväsankari, joka ei kyllä tainnut yllättyä kakustaan tänä aamuna. Jotenkin asunnossa, jossa keittiö on olohuoneen jatke, on hieman vaikeaa leipoa mitään toisen huomaamatta...
Viikonloppu meni lennokkaasti polttareiden merkeissä. Kroppa on ihan jumissa innokkaan kiipeilyn takia, mutta morsian suoritti mallikkaasti Hyvän Vaimon (tm) -kurssin. Todella hauskat ja morsiamen näköiset polttarit!
Ja omasta puolesta täytyy hehkuttaa hieman itsensä voittamista. Kävin nimittäin ensimmäistä kertaa elämässäni avannossa! Toki sitä on kokeiltu pienenä, mutta silloin en mennyt avantoon itse, vaan isä "dippasi" veteen. Nyt piti laskeutua itse. Huh! Hiukan koko juttu epäilytti kun tuli ulos saunasta -25'C:een, mutta loppujen lopuksi kova pakkanen oikeastaan vain helpotti koko juttua.
Huomenna aamulla on lähtö Kööpenhaminaan, jossa on tiedossa kaksi päivää tiivistä työntekoa.
Asunto
Joulukuussa totesimme, että on aika poistua Otaniemestä lopullisesti. Asiaa auttoi hieman se, että ylioppilaskunta lähestyi meitä ystävällisellä kirjeellä ja ilmoitti että viimeistään elokuussa pitää lähteä. Että oltaisiin muka asuttu jo asumisoikeuden verran!? No joo, ehkä tämä 7,5 vuotta jo riittääkin...
Joka tapauksessa joulukuussa aloimme pikku hiljaa katsomaan asuntoja. Tammikuussa kävimme muutamana viikonloppuna asuntonäytöissä, ja pyysimme välittäjiä myös tulemaan paikalle näyttämään asuntoja, joissa ei ollut yleisiä näyttöjä. Matkalla erääseen tällaiseen huomasimme sattumalta lapun ovessa, jossa ilmoitettiin yksityishenkilön näytöstä. Koska olimme 10 minuuttia etuajassa, päätimme käväistä siellä, eipähän tarvinnut pakkasessa välittäjää odotella. Kuinkas kävikään, asunto osoittautui aivan unelmaksi! Molempien silmät vain tuikkivat kun tulimme sisään.
Tapahtumat seurasivat toisiaan, ja tänään kävimme allekirjoittamassa kauppakirjan! :)
Ei pidä kuitenkaan nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä yhtiön nykyisillä asukkailla on vielä pari viikkoa aikaa lunastaa asunto pois. Ei liene kovin yleistä, mutta mahdollista kuitenkin. Lähellä kuitenkin ollaan. Kohta sitä ollaan asunnonomistajia!
