Sinkkuuden syvimmästä olemuksesta
Luin eilen uusinta Annaa, jossa haastateltiin Viivi Avellania hänen uuden sinkkukirjansa johdosta. (se on muuten nyt joka paikassa...) Artikkelin alussa sanottiin seuraavasti "...ja suu käy sinkkujen trendisanoilla: hei
kulta, hienoa
darling..." Mikäköhän ihme noistakin mahtaa tehdä sinkkujen sanastoa?!? Ottaen huomioon, ettei Avellan itse edes ole sinkku. Tai no, omasta mielestään hän on "mieleltään ikisinkku" ja "ajattelee sinkusti". Mitäköhän sekin tarkoittaa?
Vai onko niin, että koska sinkkuus on nyt niin muodissa, ei kukaan itseään kunniottava, trenditietoinen ihminen voi olla muuta? Onhan se nyt todella vanhanaikaista seurustella! Ja jos nyt sattuukin löytämään itselleen mieluisan kumppanin, ei siihen pidä heittäytyä täysillä, vaan pitää sen pienen sinkun sisällään...
Itse en todellakaan koe olevani ikisinkku, mutta jos/kun kutsun ystäviäni kullaksi, tekeekö se minusta sinkkumaisen? Huoh, enpä tiedä. Ehkä minun ei tarvitse vaivata päätäni tämän filosofin ajatusvirran takia...
Kisojen jälkimainingeissa
Viikonloppuna oli partiokisat, kivaa päästä taas pitkästä aikaa metsään! Oli myös varsin kivat kisat, paljon nokkelia oivalluksia ja uusia ideoita. Yksi suosikeistani oli 3D-suunnistus, jossa kartta oli kipsivaloksen muodossa. Kiperän lisän tehtävään teki se, että pysty- ja vaakamittakaavat olivat erit, eli kartta ei vastannut täysin todellisuutta. Valtavan hieno kuitenkin, oli vinkeää juosta metsässä kipsamötikkä kädessä ja yrittää pysyä perässä maaston muodoista. :) Pääsin myös takomaan rautaa ensimmäistä kertaa ihan oikeasti, mikä oli hauskaa. Kiitos Katrille hyvistä vinkeistä, saimme sekä värjäys-tehtävästä, että helmitöistä sarjamme parhaat pisteet vinkeilläsi! :)
Jos jotain negatiivista kisoista hakee, niin valitettavasti liikkuminen ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, vaan venäytin polveni jo ensimmäisen päivän pistesuunnistuksessa. Mitään ei mennyt jalassa rikki, mutta hitsin kipeä se oli. Välillä mentiin aikamoista etana-vauhtia, kun meikäläinen ei päässyt mäkiä ylös ja alas. Jonkin verran tuli muutoksia myös tehtävänjakoihin, sillä minä en ymmärrettävästi voinut tehdä mitään juoksu-tehtäviä tms. No, maaliin päästiin hammasta purren, vaikkakin viimeisenä. Sijoitus oli sentään kuitenkin hieman parempi...
Vanhuus ei myöskään tule yksin, minkä sain todeta kotimatkalla. Siinä missä ennen olen ollut täysissä ruumiin ja sielun voimissa viimeistään seuraavana aamuna, teki kroppa tällä kertaa tenän. Niinpä olen viettänyt eilisen ja tämän päivän kotona kuumeillen, eikä lihaskivutkaan ole olleet aivan tuntemattomia. Ollapa taas nuori ja vetreä!
Tavoite saavutettu
Jeee! Asetin keväällä tämän golfkauden tavoitteeksi laskea tasoitukseni 36:een. Oltiin tänään pelaamassa Kurkissa kierros ja saldo oli 39 pistettä! Ja sillähän päästiin tavoitteeseen. :)
Oleellisinta tuossa luvussa on tietenkin se, että 36:lla pääsee kaikille kentille pelaamaan. Ainakaan itselläni ei ole tullut vastaan kenttää johon naisilta vaadittaisiin kovempaa. Kivaa! Ja parasta oli, että tein paljon mokia, joten laskuvaraa olisi edelleenkin. 8)
Takaisin kotona
Niin se kaikki hyvä loppuu aikanaan, kotona ollaan. Matka meni hyvin, tiukat lentovaihdotkin oikein näppärästi. Nyt ei sitten muuta kuin kamojen purkaminen ja paluu todellisuuteen. Onneksi työt alkavat heti, niin ei turhaan ehdi miettimään lomalta paluuta. ;)
Pakkausta Trogirissa
Heräsin tänä aamuna jo seitsemältä - aivan itsestään. Jotain omituista tässä jutussa on... Nousin ylös ja menin kannelle katsomaan ja meri oli aivan uskomaton! On vesi kirkasta ollut aiemminkin, mutta nousevan auringon valossa se oli jotain ihan muuta. Pohjasta näki pienetkin yksityiskohdat, ja sinne oli kuitenkin yli neljä metriä matkaa.
Lähdimme aamiaisen jälkeen liikkeelle ja suuntasimme kokan kohti Trogiria, matkamme päätä. Tuuli oli heikkoa, joten konetimme koko matkan. Nostimme ison ylös vain sen verran, että saimme tarkistettua reivien olevan oikein laitetut. Trogirissa peruutin veneen (komeasti!) laituriin ja sitten alkoikin kuunaaminen. Pesimme veneen sisältä ja ulkoa omistajan tuloa varten. Joukko saapuikin paikalle ja tehtiin pikainen tarkistus, että kaikki oli kunnossa. ("Joo, masto on paikoillaan, hyvältähän tämä näyttää")
Päivä on ollut tukahduttavan kuuma, ja vaikka meillä onkin ollut huonoa tuuria säiden suhteen (sadetta ja ukkosta), en tiedä onko tämä tuuleton +30 astetta sen mukavampaa. Itseäni ainakin ahdistaa jo yhden päivän jälkeen.
Siirrämme illalla kamat Darkon (isäntä B&B:ssä) luokse ja suoritamme miehistönvaihdon. Tiedossa vielä tutustumista Trogirin vanhaan kaupunkiin ja illallinen, huomenna lähtö kotia kohti.
Kyllä minä vielä voisin tänne jäädä! :)
Kapteenin tilanne
Kapteenista piti laittaa vielä sen verran, että hän, Vaimo ja Vauva pääsivät eilen aamupäivällä lähtemään kohti Suomea. Hiukan piti käytää tervettä suomalaisjärkeä ja ilmoittaa eri tahoille, että "Me muuten lähdemme nyt", sillä täällä päässä sairaala olisi mielellään pitänyt hänet sängyssä edellen ja laskuttanut... Kaikki on joka tapauksessa nyt ok, kapteeni hyvässä hoidossa Suomessa ja V&V kotona turvallisessa ympäristössä. Kaikki siis sillä sektorilla niin hyvin kuin näillä lähtökohdilla voi. :) Mekin voimme huokaista helpotuksesta.
Konetusta ja kryssitreeniä
Lähdimme tänään liikkeelle melkein heti heräämisen jälkeen, sillä akut olivat vähissä ja kone piti käynnistää jääkaappia ja vesihanoja varten. Päätimmekin siis lähteä samalla vaivalla eteenpäin ja syödä aamiaisen matkalla.
Tuuli oli todella heikkoa, kovissa puuskissa lähes 3 m/s. ;) Päätimme kiertää Soltan saaren ja tulla yöksi pieneen lahteen sen länsipuolella. Koska tuuli oli aluksi sekä meitä vastaan, että 1-2 m/s, ja koska akkujakin piti ladata, konetimme koko aamupäivän. Tarkoitus oli nostaa purjeet kun pääsisimme Soltan toiselle puolelle, jossa olisi avomerta ja varmasti enemmän tuulta. Ja hieman enemmän sitä olikin. Kuin kohtalon oikusta tuuli alkoi kuitenkin pikkuhiljaa kääntymään ja kun lähdimme "takaisin päin", oli tuuli taas vastassa.
Nyt se oli kuitenkin hieman voimistunut, ja nostimme purjeet ja lähdimme kryssimään. Pitkiä tikkejä ja rauhallista menoa, mutta hyvää harjoitusta. Jonkin aikaa kryssittyämme totesimme kuitenkin, että mikäli haluamme ennen pimeää perille, on syytä laittaa moottori käyntiin. Sanoista tekoihin ja menoksi.
Pääsimme lahdelmaan, jossa olimme suunnitelleet yöpyvämme. Se oli suojainen melkein kaikille tuulille, ja lisäksi sieltä piti löytyä hylky 4 metrin syvyydestä, jota Ville olisi mennyt tutkimaan. No, lahti oli todella kapea ja aivan täynnä, joten päätimme jatkaa matkaa. Suuntasimme samaan turkoosin lahteen kuin eilenkin ja laskimme ankkurin.
Huomenna suuntaammekin sitten Trogiriin ja laitamme veneen kuntoon. Siivoamista ja kylkien pesemistä tiedossa. Veneen omistaja tulee Kroatiaan huomenna illalla, ja me taas hyppäämme lentokoneeseen tiistaina. Lopun alkua siis, mutta vielä ehtii nauttimaan kauniista Kroatiasta!
Suomi vs. Välimeri
Tänään meno on ollut varsin samanlaista kuin eilenkin. Aamupäivällä oli heikkoa tuulta, joka voimistui iltapäivän aikana. Alkuun purjehdimme sivutuulessa, mutta käänsimme pian sivumyötäisen pätkän kautta myötäiseen. Komeaa menoa virsarilla!
Pikku hiljaa huomaa myös selkeästi erot kotoisen purjehtimisen ja välimerellisen serkun välillä. Eilen pesin veneen kantta, sillä pärskeet saavat hieman erilaisen pinnoitteen aikaan. Vesi on todellakin suolaista ja kuivuneita tahroja on joka paikassa. Toinen merkittävämpi tekijä on tietenkin navigointi ja sen tarkkuus. Tähän mennessä kartalla on tullut vastaan kolme kiveä, ja nekin on merkattu valtavilla, kotoisia loistoja muistuttavilla klohmoilla. Ei siis kovin vaikeaa välttää törmäyksiä pohjan kanssa. Rannat ovat myös syviä, tänään ollaan ensimmäistä kertaa ankkurissa alueella, josta löytyy jopa 1,5 metrin kohta. Rantaan ei oikein pysty kiinnittymään, sillä rannat ovat terävää liuskekiveä, ja hyppääminen tuntuu vähintäänkin epäilyttävältä. Shokki voi olla melkoinen seuraavalla Suomen purjehduksella myös purjeiden suhteen. Täällä katsotaan sopiva suunta, fiksataan purjeet sen hetken mukaan ja mennään. Jos tuuli tms. muuttuu, muutetaan vain kurssia purjeiden mukaan. Lääniä on niin, ettei paljoa kannata stressata purjeiden suhteen. Toinen asia on sitten jos haluaa trimmata vimmatusti, meillä ei ole ollut siihen intohimoja.
Laskettiin tänään ankkuri pieneen lahteen Veli Drvenik -saaren itäpuolella. Saari sijaitsee Trogirista hieman lounaaseen, eli oikealla alueella ollaan jo poistumista silmällä pitäen. Huomenna on tarkoitus tehdä pieni kierros ja käydä ehkä Bracilla, mutta katsotaan miltä tuulet näyttävät. Maanantaina pitää joka tapauksessa olla ajoissa Trogirissa, että ehditään siivoamaan vene ennen omistajan saapumista.
Iltapäivä on mennyt minun osaltani lukiessa, Ville on viettänyt lähemmäs pari tuntia sukellellen turkoosissa vedessä. Ihan kuin olisi lomalla! :)
Sailing Croatia
No niin! Aivan kuin Onnetar olisi viimeinkin luonut suopean katseensa meidän puoleemme, päivä on nimittäin ollut upea. Lähdimme aamupalan jälkeen Sibenikistä ja alkuun tuuli oli 3-4 m/s. Lilluimme jonkin aikaa sivumyötäisessä nauttien kirkkaan sinisestä, pilvettömästä taivaasta.
Matkanteko sujui niin leppoisasti ja mukavasti, että päätimme tehdä pienen ylimääräisen kierroksen. Joten ei muuta kuin kokka kohti Italiaa ja menoksi. Emme tietenkään mihinkään Italiaan menneet (sinne on kuitenkin jonkin verran matkaa), mutta haimme tuntumaa avomereltä. Tuulikin nousi hieman, ja 6-7 m/s sivu-sivumyötäiseen oli varsin loisteliasta menoa. Oli purjehdusta parhaimmillaan!
Saavuimme iltapäivällä lähtösatamaamme Kremikiin ja yövymme täällä. Kotiin jääneet ja tänne postitetut paperitkin olivat saapuneet, joten käydään illalla vielä naapurikylässä hakemassa leimat niihin, ja sitten kaikki on kuin pitääkin.
Tuntuu kuin vastoinkäymisistä olisi pitkäkin aika, niin hyvä fiilis on. Harmi vain, että kapteeni perheineen ei pääse tästä nauttimaan... :/
